Talousarviovaltuusto 30.11.2020

Ryhmäpuheenvuoro talousarviovaltuustossa.

 

Hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat 30.11.2020

 

 

Katsoessani viime vuoden tallennettua puhettani, voisin aloittaa samalla tavoin:

Elämme aikaa, jossa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Kuntien taloustilanne on heikentynyt, perälauta vuotaa monelta osin. 

Vuosi sitten Kiinasta alkanut Korona pandemia on tehnyt koko maailmasta epävakaan.

 

Ennustettavuus on heikkoa. Kuluja on, mutta kulukehityksen kattavia tuloja liian vähän. Mitä pandemia tuokaan tullessaan verotulojen kehitykselle tai valtionosuuksille. Tuleeko soteuudistus vihdoin toteutumaan vai ei- isoja kysymyksiä on auki, osaan voimme vaikuttaa, mutta emme kaikkeen. Veroprosenttiakaan ei voi loputtomiin nostaa. 

 

Kuntamme on investoinut viime vuosina, eivätkä investoinnit tule loppumaan tulevinakaan vuosina. Uuden yläkoulun rakentaminen on iso asia koko Liperille. Myös Liperin alakoulun uudisrakennusta ja korjauksia odotetaan, unohtamatta viime valtuustossa esillä olleita liikennejärjestelyjä Ylämyllyllä sekä suunnitteilla olevia asuinalueita. 

 

Käsillä olevassa taloussuunnitelmassa valtuustoon nähden sitovat toiminnalliset tavoitteet ovat monipuoliset ja ansaitsevat kiitoksen. Eteenpäin suuntaava kehittämisen ote kaavoituksessa luo tulevaisuuden toivoa. Avointa tiedottamista ei voi olla liikaa. Vapaa-aikapalvelujen kehittämissuunnitelmat lähiliikuntapaikkoineen otetaan ilolla vastaan.
Lisäksi erityisesti hyvinvointipalvelujen Unicefin lapsiystävällinen kunta tavoite ja ikäystävällisyyden nostaminen ovat mielestämme tärkeitä. 

 

Jotta voimme mennä eteenpäin, meidän on silti kyettävä pitämään huolta olemassa olevista tiloista ja paikoista. Korjausvelkaa ei saa kasvattaa vaan omaisuudesta on pidettävä huolta. 

 

Hyvät valtuutetut, 

 

Kuntamme on panostanut myös maksuttomaan viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen. Me kristillisdemokraatit toivomme, että aito valinta mahdollistetaan myös lapsen kotona hoitamiseen. Kotihoidon kuntalisä tulee ottaa keskusteluun ja käyttöön. Ilmaista ei ole mikään varhaiskasvatus, nyt on kyse arvovalinnoista, mitä haluamme. Kotikasvatus kunniaan. 

 

Kuntamme väestö on monipuolinen. Yli 65-vuotiaat muodostavat kunnassamme yli 20 prosentin väestön. Talousarviossa ja toimintasuunnitelmassa on mainittu ”laaditaan yhteistyössä ikäihmisten neuvoston kanssa ikäystävällisyyden ohjelma tai vastaava” on saatava alulle. Jo vanhuspalvelulaki tähän velvoittaa. Emme saa unohtaa kuntamme asukkaita, jotka ovat omalla toimillaan mahdollistaneet olemassaolomme. Meidän on myös hyvä muistaa, että maksamalla kuntaosuuksia, meillä on oikeus vaatia Siun sotelta esimerkiksi riittävää ikäihmisten palveluohjausta. Rajapintatyöskentely on tärkeää, eikä kaikkea tarvitse tehdä omana toimintana.

 

 

Lopuksi haluamme kiittää henkilökuntaa tästä vuodesta ja todeta, ettei yksikään asettamamme tavoite toteudu, ellei henkilökuntamme sitoudu niitä toteuttamaan. 

Jokaisella tulee olla tunne olla arvostettu omalla paikallaan, jokaista tarvitaan.

 

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kannattaa talousarvion 2021 ja taloussuunnitelman 2021-2023 hyväksymistä. 

Mihin kunnan budjetit uppoaa?

Oletko koskaan mietttinyt mitä kaikkea saat maksamillasi verovaroilla? Otan esimerkiksi oman kotikuntani Liperin. Liperin maksuosuus Siun sotessa on n. 40 000 000 euroa. Sillä summalla jokainen Liperiläinen on oikeutettu kuntamme alueella käyttämään sosiaali- ja terveyspalveluja. Jos käytät vain kerran vuodessa, olet etuoikeutettu ollessasi terve. Jos taas sairastat sinulla on yhtäläinen oikeus saada hoitoa sydän - ja verisuonisairauksiin, tules-sairauksiin, syöpään, mielenterveysongelmiin jne.
Kuntamme verotulot ovat suunnilleen saman verran mitä Siun soten maksuosuus. Valtionosuuksien määrällä ylläpidämme kaikkea muuta mitä kunnassa on tarjolla hyvinvointi,- , elinvoima,- ja maaseutupalvelut; varhaiskasvatus, perusopetus, vapaa-aikapalvelut (kirjasto, liikuntatoimi, harrasteet) ja elinvoimapalveluja kuten kaavoitus, kiinteistöt jne. Kunnan varoja ohjataan niin pelastuslaitoksen toimintaan, joukkoliikenteeseensä kuin maakuntaliitolle. Turvallisuus ennen kaikkea, kehittämistä ja kulkuyhteyksien unohtamatta. Uuden yläkoulun investointi on Liperissä vuosien ponnistus ja kiristää hihnoja tahtomatta. Koronan tuomat haasteet eivät helpota tilannetta ollenkaan. Todellisuudessa kehittämiseen jäävä raha onkin minimaalisen pieni, olematon. Kenenkään sairastavuuttta ei voi ennustaa, eikä kaikkia sairauksia elämäntavoillakaan estää tulemasta, se vaan on niin. Toinen tarvitsee hoitopaikan lapselleen, toinen erityistä tukea selvitäkseen arjen haasteista, toinen etsiessään työpaikkaa, toinen kirjastoa, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksia, joku etsii tontteja, toinen paikkaa yritykselleen. Moninaisten palvelujen ylläpitäminen vaatii työvoimaa ja varoja. Yhteiskunta vastuu lähteekin jokaisesta itsestään sanoista tekoihin. Kehittäminen tarvitsee jokaisen panostusta, jos joku investoi alueelle ei siitä pitäisi olla kateellinen vaan painvastoin tukea ja onnitella, että vetovoimaa vielä on. Se osaltaan lisää työpaikkoja ja verotuloja. Ilmaisia lounaita kun ei ole, ja velka pitää maksaa takaisin vaikka hallituksen puolueen edustaja toisin väittikin. 
Politiikkaa tehdään omista arvolähtökohdista, ne määräävät kehityksen suunnan. Millaisia palveluja sinä koet tärkeiksi? Mihin suuntaan sinä haluaisit kotikuntaasi kehittää? 
Lähde ihmessä ehdolle. www.kd.fi

Kuka saa, kuka maksaa ja kenelle annetaan

Yt-neuvotteluja, irtisanomisia, tiukkaa talouskuria ja toisaalla vaatimuksia palkankorotuksista ja olojen kohentamisesta. Miten nämä asiat voidaan kohdata rakentavasti kuntapäättäjänä ja maakunnallisenakin päättäjänä? Tiedän, ettei mikään organisaatio tahallaan kiristä toimintaansa. Jos rahaa ei yksinkertaisesti ole, jostakin kulut on katettava. Kuka ottaa vastuun siitä, ettei heikoimmat aina kärsi? Kenen asia on tärkeämpi kuin toisen, arvokysymykset nousevat esiin. Kaikille kuuluu yhdenvertaisesti peruspalvelut joihin luetaan mm. julkinen terveydenhoito, peruskoulu ja varhaiskasvatus. Laadukas toiminta koostuu monista eri asioista.
Tärkeimpänä itse nään riittävän ja hyvinvoivan henkilökunnan ja toimivat, terveet tilat ja puitteet. Muu on aina extraa. Näinä aikoina kun talous on tiukkaa, toivoisin yksilötasolta aina yhteiskuntatasolle ymmärrystä ja yhteisvastuuta. Maamme velka lisääntyy koko ajan, eikä hienot ilmastotavoitteet ja foorumit lisää yhtään peruspalvelujen laatua. Mitoituksia on turha lisätä lakiin, ellei lisärahaa ole tulossa kuntiin ja maakuntiin. Emme voi elää velaksi, kestävä talous vaatii arvovalintoja ja uhrauksia. Olemmeko siihen valmiita minä-itse yhteiskunnassamme? Väitän, että emme. Realismi on hukassa. Lupauksia voidaan antaa, mutta niitä ei pidetä. 

Itse joudun pohtimaan, miten kysyntä ja tarjonta, tarpeet- budjetti vastaavat toisiaan hyvinvointipalveluissa Liperissä. Varhaiskasvatus vaatii panostuksia, uusi koulu on tulossa, uimahallikin avattiin(vaikka sitä vastustin), ja mistään ei tule lisää rahaa, päinvastoin.  Verojakaan ei voi loputtomiin korottaa. Vaatimuksia on monia. Tarvitaan kestävyyttä, tietoa päätöksenteon pohjaksi. Tiukat ajat tulossa ja menossa jo. 

Kohti tulevaisuutta - kohti kuntavaaleja

Syksy on alkanut epävarmoissa merkeissä. Tummat pilvet leijailevat ympärillämme, kiinnekohta valoisampi tulevaisuus on kaukana, tuntuu lähes saavuttamattomalta. Korona-pandemian vaikutukset talouteen alkavat näkyä. Tarve varautua uhkaan on ollut jo keskuudessamme. Maskeja, käsidesejä, suojavarusteita on mennyt kaupaksi. Testauskapasiteettiä lisätään jatkuvasti, vastauksien pitäisi tulla nopeasti. Monet riskialoilla työskentelevät joutuvat entistä tarkempaan syyniin.

Suunnitelmat ovat auki. Soteuudistusta odotetaan kuin kuuta nousevaa, eikä varmuutta tämän hetken rahoitusmalli lupaa ainakaa tänne Pohjois-Karjalaan hyvää. Jo tiukille säästetty ja kustannustehokkaaksi todettu siun sotemme painii isojen taloudellisten haasteiden edessä. Kunnilla ei ole mistä antaa, mutta alibudjetointikaan ei ole kauas kantoista. Kuka arvottaa ketä hoidetaan ja milloin? Sattuuko juuri sinun kohdallesi se, ettet pääsekkään hoitoon, ettet saa omaishoidon tukea koska määrärahat ovat vuodelta loppuneet, että omaisesi sijoitetaan kauemmas, kun lähempänä ei ole tyhjää paikkaa ja että varaamasi aika perutaan ja tutkimukset siirretään osaavan henkilökunnan puuttuessa jne.

Tällä hetkellä eduskunnassa käydään keskustelua tukipaketista, joka hallituksen mukaan oli hyvä. Valtion väitetään nyt hyötyvän, mutta ei ymmärretä sitä miten kauas kantoiset, EU:n toimintaa radikaalisti muuttavat päätökset ovat. Yhteisvastuu vie kohti liittovaltiokehitystä. Kohta ei sitä vertaa pikku Suomi Oy Ab.llä ole sananvaltaa, olemme vain talutushihnassa. Rahoille olisi tarvetta kotimaassammekin, eikä siellä missä taloudenpidosta ei ole tähänkään mennessä välitetty lainkaan. Velka on maksettava takaisin vaikka vasemmiston edustaja toisin väittikin.

Ensi keväänä on tulossa kuntavaalit. Kunnallinen päätöksenteko tapahtuu ainakin toistaiseksi vielä paikallisesti. Toivottavasti myös tulevaisuudessa. Päätöksiä tehdään niin varhaiskasvatus, koulutus kuin kaavoitusasioista, visioista kuntiemme tulevaisuudesta. Näissäkin päätöksissä arvot ohjaavat toimintaamme. Millaisia asioita pidämme tärkeinä? Mihin haluamme keskittyä? Mitä voimme jättää vähemmälle huomiolle+ Itse olen lupautunut asettumaan ehdolle jatkamaan jos äänestäjät niin päättävät toimintaa kotikuntani eteen. Lähde sinäkin rohkeasti ehdolle. Juuri sinua tarvitaan.

Merkitykselliset elämän loppuhetket

Kirjoitin Sanomalehti karjalaiseen oheisen mielipidekirjoituksen.

Pyhäinpäivä lähestyy. Muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Tänä vuonna se muistelu on itselleni erityisen raskas. Tyttäremme kuoli vain 15- vuoden ikäisenä kesäkuussa syöpään. Elämän viimeiset hetket ovat erityisen tärkeitä. Tiedän, että Siun soten toimintaa on kritisoitu monella eri tavalla. Itselläni on kiitollinen olo siitä, miten lapsemme saattohoito toteutettiin. Vaikka aluksi huomasinkin sen, että lapsen saattohoito kotona ei ollut tuttua, tulimme kuulluksi, ymmärretyksi ja otetuksi todesta. Hoitotahdon merkitys korostui. Onneksi Milla ehti siihen itse vaikuttaa siihen, mitä tehtiin, milloin (esim. pesut) ja kuka teki. Palaveri kotiin lähdöstä pidettiin moniammatillisella tiimillä Millan vielä sairaalassa ollessa. Monenlaisia asioita oli otettava huomioon. Kipupumput, ruokaletkut, kipulaastarit, trakeostomiavälineet ym. muuttivat tytön huoneen sairaalahuoneeksi. Alkuaikana pärjäsimme päivisin suurimman osan aikaa keskenämme. Meillä oli koko ajan puhelimen päässä ensivaste, lasten tehon ja kotisairaalan väki.  Viimeinen viikko oli sairaalatasoista saattohoitoa, joka sisälsi mm. sedaation ja vahvimmat kipulääkkeet, joita voi lapselle suonensisäisesti antaa. Oman perheemme huomioon ottaminen, meidän hyvinvoinnistamme huolehtiminen oli olennainen osa saattohoitoa. Itse äitinä en olisi halunnut hukata hetkeäkään viimeisistä päivistä ja mielipidettäni kuultiin, kun sain nukkua samassa huoneessa lattialla hoitajan valvoessa Millan unta. 

Toivon, että saattohoitoprosessia edelleen kehitetään, eikä ihmistä jätetä kuulematta, oli hän vanha tai nuori. Jokaisella on yksilölliset tarpeet. Myös sen tosiasian tunnustaminen on tärkeää, että kaikista ei ole saattohoitohoitajiksi. Lapsen saattohoitaminen on itsessään harvinainen ja vaikea asia kaikille. Omaisena sen huomasin itse. Suru on itsessään todella kuluttavaa, eikä pelkoa ja epävarmuutta asioiden oikein tekemisestä pitäisi enää siinä vaiheessa joutua kokemaan. Riittävä koulutus takaa ammattilaisille pätevyyden, mutta jokainen tekee omalla persoonalla työtään. 

Kiitän lämpimästi Siilaisen kotisairaalan tiimiä, lastentehon hoitajia, lääkäri Maria, Liperin kotihoidon meillä käynyttä tiimiä ja Kyssin huipputyyppejä, erityisesti loppuvaiheessa lääkäri Jounia. Raskas matkamme päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla. Kun olimme lähteneet saattamaan lastamme viimeiselle matkalle kotoa pois, kotisairaalan Selja ja Anniina laittoivat tyhjälle sängylle muistoksi tyynysydämen, te kaikki jäitte meidän sydämiimme mieleen. Kiitos. 

Maija Silvennoinen, äiti