Vanhempilla oikeus valita lapsensa hoitaja

 

Tulevalla viikolla jatkuu Arkadianmäellä keskustelu siitä, voiko vanhemmat edelleen päättää pienen lapsensa hoitajan. Hallituksessa on valmisteltu lakiesitystä, jossa todetaan että kotihoidontuki tulisi jakaa vanhempien kesken eikä ulkopuolisia kuten isovanhempia voisi enää lapsenlikkana hyödyntää. Kristillisdemokraatit ovat ainoita lain vastustajia hallituksessa. Mikä ja kuka tästä hyötyy? Ei yksinkertaisesti kukaan. Naiset, miehet, äidit ja isät ovat nykyisin niin halutessaan joko olleet kotona hoitamassa lapsiaan tai menneet heti kun mahdollista töihin. Toiset haluavat töihin, toiset olla pienten kanssa kotona. Kun perheet ovat voineet valita kumpia vanhempi jää kotiin, usein se leveämmän leivän tienaaja on käynyt töissä ja toinen jäänyt hoitamaan lapsia. Miten käy maksukyvyn kun vuorot vaihtuisivat? Riittääkö maksukyky pienemmillä tuloilla asuntoon ym. juokseviin kuluihin? Entä onko kaikista lapsenhoitajiksi kotona? Missä on lapsenoikeus tässä asiassa? Tämäkö on yhteiskunnan tasa-arvoa, kun valtio määrittelee ruokapöydän ääressä ennen päätetyt asiat?

 


Myös haasteellisen työmarkkinatilanteen huomioon ottaen asia kuulostaa oudolta. Halutaanko lapset hoitoon ja vanhemmat kortistoon? Molemmat vaihtoehdot maksavat yhteiskunnalle suuria määriä. Alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen päiväkodissa maksaa yli 10 000 euroa vuodessa, kotihoidontuen perusosa 342,53 €/kk eli reilu 4000 euroa vuodessa. Perheessä on todennäköisesti toinenkin lapsi. Kerrannaissäästö kunnille on huomattavat. Pelkästään rahassa ajateltuna säästö on valtava. Mistä valtio ja kunnat ottavat rahat uusien päiväkotien rakentamiseen, kun yksinkertaisesti uusi esitys osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa? Kuka voi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma vanhempi tai isovanhempi? Yhteiskunnan säätelyllä on oltava rajansa.