Kotiäitiys kunniaan

 

Torstain Karjalaisessa 31.5.18 esiteltiin tuloksia varhaiskasvatuksen paremmuudesta pelkkään kotihoitoon verrattuna. Kirjoitus avaa nykykäsityksen siitä, miten kasvatuksesta on tullut suorittamista, normaali kotiäitiys ei ole arvossaan. Kirjoituksessa todetaan, että neuvolan tekemissä testeissä kotihoidossa olevat lapset pärjäävät huonommin erinäisissä testeissä, joissa mitataan mm. koulukypsyyttä ja keskittymiskykyä. Näiden heikompien tulosten ei sanota kuitenkaan vaikuttavan tulevaisuuden menestymiseen. Mitä tutkimuksella haetaan? Kaikki lapset olisi saatava varhaiskasvatuksen piiriin, kotiäitiys on out of season.

 

Itse en ole ollut päivääkään päivähoidossa ja vielä olen selvinnyt elämässäni mielestäni hyvin. Kaikkea ei voida mitata testeillä. Pienet asiat vaikuttavat siihen, millaisia meistä kasvaa ihmisinä. Mitä yhteiskuntamme arvottaa? En väheksy varhaiskasvatuksen ammattitaitoista henkilökuntaa, vaan sitä miten ennen arvossa pidetty kotihoito on melkein arvottomin asia, jota ei ainakaan saisi tukea. En ihmettele syntyvyyden laskua, kun vanhemmuudesta on tehty suorittamista; on osattava opettaa kaikki asiat lapselle, että hän pystyisi elämään yhteiskunnassamme. Pitääkö kaikkien olla oikeasti samanlaisia? Kärjistäen mietin, tuleeko kohta soveltuvuustestit vanhemmille, ovatko sopivia toimimaan vanhempina. Mitä yhteiskunnallemme on tapahtumassa?