Heikoimpien lasten puolella

Useissa kunnissa kuten Liperissä on otettu esille Unicefin lapsiystävällinen kunta -tavoite. Mitä se tarkoittaa? Unicefin sivuilla mainitaan, että mallin avulla kunnille annetaan työkaluja pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumisesta. Heikoimmassa asemassa olevilla tarkoitetaan esimerkiksi heitä, jotka menevät nukkumaan nälkäisinä, joiden vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelma tai jotka kokevat syrjintää vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Tavoitteena on lisätä lasten osallisuutta, huomioida heidät paremmin päätöksenteossa, turvata arkea ja elämää. 

Yle uutisoi 7.3.2021, että Suomi ei halua EU:lta korvamerkittyä miljoonatukea lapsiperheköyhyyden torjumiseksi. Lapsiperheköyhyyden torjunnan katsotaan olevan perusturvaan liittyvää, eikä sitä haluta yksilöidä. Näin ollen itse ongelma halutaan haudata ja silmät ummistaa. Eihän Suomessa köyhiä voi olla. 

Lähellämme on kuitenkin perheitä, joilla ei menekään niin hyvin syystä tai toisesta. Korona on kurittanut perheitä vanhempien jäätyä työttömiksi tai lomautetuiksi. Paljon on myös heitä, jotka jo aiemmin olivat työttömiä. Lapsilla ei ole varaa harrastaa, ostaa merkkivaatteita tai uutta puhelinta. Ruokarahat kuluvat asioihin, joihin niitä ei ole tarkoitettu. Nälkä kurnii vatsan pohjassa, loma-ajat ovat yhtä tuskaa. Lapsia kiusataan asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa.  Hyvinvointiyhteiskuntamme on enää korulause. Hienot ohjelmat jäävät papereiksi, eikä niitä saada käytäntöön. Vaikka kunnanvaltuustotasolla ei EU-politiikasta päätetä, ihmettelen valtion linjaa, miksi rahaa ei voida lapsiperheille kohdentaa. Eriarvoistumista, köyhyyttä ei saada vähennettyä, eikä tukea perheille annettua, ellei siihen löydy myös taloudellisia resursseja.

Lapsiystävälliselle kunnalle asetetaankin isot tavoitteet ja odotukset. Osallistaminen on vaikeaa muutoinkin syrjäytymisvaarassa olevilla lapsilla. Tässä jos missä on tehtävää eriarvoistumisen kitkemiseksi ja tasa-arvon lisäämiseksi kuntatasolla.