Inhimillisyyys palveluverkko suunnitteluun

Hyvinvointialueen valtuusto hyväksyi taannoin uuden strategiansa. Strategian toimeenpanemiseksi maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkko otetaan uuteen käsittelyyn. Valtuutettujen oletetaan pohtivan palveluverkkoa koko hyvinvointialueen näkökulmasta, ei enää vain oman kotikunnan ja asuinpaikan. Jokaisen tulee miettiä, mikä on lähipalvelu.

Kun pohdimme esimerkiksi ikäihmisten palveluasumisen paikkoja, on hyvä miettiä, kuinka pitkän matkan päästä läheisen oletetaan pääsevän omaistaan tapaamaan ja millä hän matkan kulkee. Onnistuuko julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen, onko omaisella varaa matkustaa taksilla vai onko hän itse esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisia liikkumisen tukea käyttävä? Matkojen pidetessä ja kustannusten noustessa omaisen matka voi jäädä kokonaan tekemättä. Välilliset vaikutukset sekä inhimillisesti ja taloudellisesti ovat suuret. Maakunnassamme asuu paljon muutenkin yksinäisiä ihmisiä. Sosiaalisten kontaktien puute heikentää toimintakykyä edelleen.

Palveluverkkoa pohtiessa on myös mietittävä, kuinka paljon asukkaiden ympäri maakuntaa palveluiden perässä ajaminen kelataksilla maksaa hyvinvointialueelle. Liikkuvien palvelujen kehittämistä ei saa keskeyttää vaan päinvastoin lisätä. Kiinteistöjen ylläpito on kallista, eikä kustannukset vähene energian hinnan noustessa. Kyse on samoista rahoista, joilla palvelut tuotetaan. Ihmiset tarvitsevat sekä ihmistä, joka kuuntelee ja kohtaa että palvelua. Reuna-alueita ei saa unohtaa palveluverkko keskustelussa. Huomioon on otettava kaikki  välilliset kustannukset eikä pelkästään kyseiseen palveluun liittyvät. Jokainen maakunnan asukas on ihan yhtä arvokas.