Erilaiset oppijat ja ryhmäkoot

 

 

Talousarviokeskustelut käyvät kunnissa kuumina. Arvotetaan millaisia palveluja voidaan tuottaa, mitä pitää keskittää, mitä vähentää, voidaanko mitään lisätä. Otimme Satun kanssa kantaa kouluissa puhuttaneeseen inkluusioasiaan ja tuen tarpeeseen. Karjalainen oli jättänyt oman nimeni kirjoituksesta pois, mutta olen täysin kirjoituksen takana itsekin. 

Erilaiset oppijat ja ryhmäkoot 

 

On jälleen se aika vuodesta, kun kunnissa paneudutaan talousarvioiden laadintaan. Vähintäänkin kustannusten lasku ja tehokkuuden lisääminen ovat kirkkaana mielessä niin viranhaltijoilla kuin meillä kuntapäättäjillä.  Kunnan toimintojen kavennuttua sotepalvelujen maakunnalle siirtymisen myötä, suurin kuluerä muodostuu sivistystoimen alle.

 

Keskustelua leimaa muoti-ilmaisut inkluusio, avoimet oppimisympäristöt, lapsilähtöisyys, opettajatiimit,
rinnakkaisopettajuus, HOJKS  jne. Kaikki hyviä ja hienoja asioita. Hukkuuko erilainen oppija termien ja papereiden viidakkoon? Pystyykö tai haluaako koulu vastata hänen tarpeeseensa rauhallisesta ja rajatusta oppimisympäristöstä ja pienestä ryhmästä? Tuleeko ongelma esiin vasta koulussa, vai voisiko asiaan vaikuttaa jo varhaiskasvatuksessa?

 

Kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi, ADHD-asiantuntija Erja Sandberg otti kantaa blogissaan 15.9.2018 suuriin ryhmäkokoihin ja avariin oppimistiloihin. Hänen tutkimuksensa ja kokemuksensa mukaan esimerkiksi ADHD oppilaan on vaikea keskittyä tavallisessa 24 oppilaan ryhmässä saati sitten avarassa maisemakonttoritilassa. Oppilaan on vaikea erottaa olennaiset asiat epäolennaisista ja jättää häiriötekijät huomiotta. Jos tila on liian avara ja hälyä paljon, edes aikuisten määrän lisääminen ei auta.

 

YK:n lapsen oikeuksien periaatteet ja lapsivaikutusten arviointi edellyttää mm. syrjimättömyyttä ja jokaisen lapsen oikeuta elämään ja kehittymiseen.  Toivottavasti kuntien tulevan vuoden talousarvioissa ja toimintasuunnitelmissa nämä asiat huomioidaan. Estääkö yksisilmäinen inkluusion korostaminen erilaisen oppijan oppimista kuvitteellisen yhdenvertaisuuden kustannuksella? Onko inkluusion velvoite niin vahva, että se käy lapsen edun yli? Aina tulee olemaan niitä lapsia, jotka kyetäkseen oppimaan, tarvitsevat rauhallisen ympäristön ja pienen ryhmän.  Tehkäämme hyviä päätöksiä.

 

 

 

Satu Melkko
eduskuntavaaliehdokas
Liperin KD:n valtuutettu

 

Maija Silvennoinen
Liperin KD:n valtuutettu,
Hyvinvointilautakunnan jäsen

 

Liperin kunnanvaltuuston kokouksesta 25.6.2018

 

Eilen valtuuston kokouksessa Kristillisdemokraattien ryhmä Satu Melkko ja minä teimme aloitteen varhaiskasvatusta koskevien syytöksien selvittämiseksi. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 13 valtuutettua tai varavaltuutettua. Toivottavasti asioita aletaan aidosti selvittämään ja tehdään tarvittavat toimenpiteet. Kuntakuvamme kaipaa nostoa, avoimuutta ja aitoa kuulemista. 
Aloitteemme: 
Valtuustoaloite 25.6.2018 varhaiskasvatuksesta koskevien vakavien syytöksien selvittämiseksi

 

Liperin varhaiskasvatuksesta uutisoitiin viime viikolla 17.6 sanomalehti Karjalaisessa laajasti mutta valitettavasti totutusta poiketen, kriittisesti. Lehtiuutisessa nostettiin esiin vakavia syytöksiä ja puutteita varhaiskasvatuksessa: Lehtitiedon mukaan työntekijöitä on ohjeistettu kirjaamaan väärin lapsimääriä, erityislapsille ei järjestetä heidän tarvitsemaansa tukea, henkilöstön mielipiteitä ei kuulla, tehdään aiheettomia lastensuojeluilmoituksia jne. Esitetyt syytökset kohdistuvat Liperin kunnan varhaiskasvatukseen johtoon ja vaikuttavat negatiivisesti kuntakuvaan erityisesti lapsiperheiden keskuudessa.

 

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä ja muut allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että kunnanhallitus aloittaa varhaiskasvatusta koskevan selvityksen siitä, onko lapsilähtöisyys muuttunut rajattomuudeksi, saavatko erityislapset suunnitelmien mukaisen tuen ja jossa selvitetään varhaiskasvatuksen johtamisen käytännöt, siten että selvityksen tekemisestä vapautetaan varhaiskasvatuksen johtaja Sirkka Korhonen, jonka tapaan johtaa arvostelu kohdistuu. Vain näin toimimalla, voidaan taata puolueeton selvitys.

Iloitsimme siitä, että Ylämyllyn yläkoulun ja Liperin alakoulun hankesuunnitelmat saivat hyväksynnän. 

 

Liikettä niveliin ennen kuin hukka meidät perii

 

Ohessa mielipidekirjoitukseni Sanomalehti Karjalaisessa 17.4.2018

Liikettä niveliin

 

Sunnuntain Karjalaisessa oli asiaa liikuntasuosituksien muuttumisesta. Artikkelissa kerrottiin, miten liikuntatottumukset ovat muuttuneet ja ihmisten kunto heikentynyt huomattavasti. Samaan aikaan THL viestitti perjantaina, että työikäisten väestön lihavuus on yleistynyt kuuden viime vuoden aikana. Kasvu on huolestuttava. THL: n mukaan myös masennusoireet ovat yleistymässä. Meillä on peiliin katsomisen paikka. Kansansairauksien kustannukset eivät tule helpottamaan, päinvastoin. Asenteet ovat muuttuneet, mutta toisaalta palvelutarjonta tuo liikaa asioita valmiiksi pureskeltuina kotiin kannettuna. Ne pienetkin liikkeet jäävät tekemättä.
Alakouluikäisen lapseni tehtävänä on tänä talvena ollut lukea viisitoista minuuttia neljänä päivänä viikossa. Lukutehtävä on pitänyt kuitata tehdyksi erilliseen kontrollilappuun. Koulussa on puututtu lasten lukutaidon heikkenevään tilaan. Koulut ja yritykset voisivatkin kehittää jatkuvan kampanjan, jossa lapsia, nuoria, kaikkia velvoitettaisiin liikkumaan tavalla tai toisella päivittäin. Tällaisia kampanjoita on jo ollut, mutta ne ovat olleet kestoltaan liian lyhyitä. Kaikenlainen ennaltaehkäisevä toiminta on otettava käyttöön, jottemme ole yksilötasolla monien sairauksien ja yhteiskuntatasolla järkyttävän ison kuluerän äärellä mahdottoman tilanteen edessä.

 

Kotiäitiys kunniaan

 

Torstain Karjalaisessa 31.5.18 esiteltiin tuloksia varhaiskasvatuksen paremmuudesta pelkkään kotihoitoon verrattuna. Kirjoitus avaa nykykäsityksen siitä, miten kasvatuksesta on tullut suorittamista, normaali kotiäitiys ei ole arvossaan. Kirjoituksessa todetaan, että neuvolan tekemissä testeissä kotihoidossa olevat lapset pärjäävät huonommin erinäisissä testeissä, joissa mitataan mm. koulukypsyyttä ja keskittymiskykyä. Näiden heikompien tulosten ei sanota kuitenkaan vaikuttavan tulevaisuuden menestymiseen. Mitä tutkimuksella haetaan? Kaikki lapset olisi saatava varhaiskasvatuksen piiriin, kotiäitiys on out of season.

 

Itse en ole ollut päivääkään päivähoidossa ja vielä olen selvinnyt elämässäni mielestäni hyvin. Kaikkea ei voida mitata testeillä. Pienet asiat vaikuttavat siihen, millaisia meistä kasvaa ihmisinä. Mitä yhteiskuntamme arvottaa? En väheksy varhaiskasvatuksen ammattitaitoista henkilökuntaa, vaan sitä miten ennen arvossa pidetty kotihoito on melkein arvottomin asia, jota ei ainakaan saisi tukea. En ihmettele syntyvyyden laskua, kun vanhemmuudesta on tehty suorittamista; on osattava opettaa kaikki asiat lapselle, että hän pystyisi elämään yhteiskunnassamme. Pitääkö kaikkien olla oikeasti samanlaisia? Kärjistäen mietin, tuleeko kohta soveltuvuustestit vanhemmille, ovatko sopivia toimimaan vanhempina. Mitä yhteiskunnallemme on tapahtumassa?

 

Vain kymmenen minuutin tähdenkö?

 

Kirjoitin Karjalaisen mielipidepalstalle alkuviikosta seuraavan tekstin.

 

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus aiheutti keskustelua viime syksynä Joensuussa. Opetushallitus tarkensi ohjeistustaan, eikä positiivisen uskonnon harjoittamisen vapautta kielletty.
Liperissä perhepäivähoitajille tuli viesti, että 16 vuotta jatkunut perinne käydä seurakunnan avoimessa perhekerhossa viikoittain rajataan kertaan kuukaudessa. Vanhemmat kirjoittivat vetoomuksen, jossa he toteavat kerhon olleen vasun tavoitteiden mukainen ja lapset ovat odottaneet kerhoa innolla. Kerhossa on käynyt vuosien varrella useita satoja lapsia, tällä hetkellä noin kolmisenkymmentä.

Otin asian esille lautakunnassa, enkä huomannut vastalauseita. Olen itsekin sitä mieltä, että aito vapaus valintaan joko osallistua tai olla osallistumatta on oltava vanhemmilla. Nyt vapautta halutaan tarkoituksella rajoittaa. Mikäli lapsi on hoidossa keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa (olettaen vanhemman työajaksi 8 tuntia), on kerhon pituus siitä 2 tuntia yhtenä päivänä. Katsomuskasvatukseen kuuluvan uskontokasvatuksen osuus ehkä noin 10 minuuttia koko kerhosta on näin ollen suorastaan naurettavan pieni. Mielestäni kerhossa käyminen ei sodi millään tavalla varhaiskasvatuksen periaatteita vastaan, päinvastoin.  Se ei myöskään poista perhepäivähoitajien vastuuta vasun muiden osien toteuttamisesta. Se on mahdollista niiden 43 tunnin aikana, jolloin he ovat yksin vastuussa hoidossa olevista lapsista. Tasapäistäminen, arvoneutraalisuus ja uskonnon piilottaminen kristillisen yhteiskuntamme joka portaasta, on alkanut sellaisella vauhdilla, että jo hirvittää. En halua siihen kelkkaan, vaan toimin mieluummin jarruna ja tässä asiassa lasten puolella, jotka haluavat kerhossa käydä.

Maija Silvennoinen, Kd
Kunnanvaltuutettu, Hyvinvointilautakunnan jäsen, Liperi