Elämä – se kaikista ihanin ja vaikein. Kun hedelmöitys on tapahtunut alkaa solujen uskomattomalla jakautumisella ihmisen kehitys. Kukin meistä syntyy omanlaisenaan, perimäänsä ja piirteitään ei kukaan voi itse päättää. Elämää halutaan yleisesti ylläpitää. Sen vuoksi meillä on erittäin korkeatasoinen terveydenhuolto. Panostamme tutkimukseen ja koulutukseen. Tutkimus kehittää jatkuvasti lääkityksiä ja erihoitomuotoja, joilla vaikeitakin sairauksia voidaan parantaa. Teknologia tuo itsessään uusia mahdollisuuksia, tekoälyn mahdollisuudet ovat vielä käyttämättä.
Samaa aikaan eduskuntaan on kirjattu kansalaisaloite eutanasian eli armomurhan sallimisesta. Olen nähnyt lukuisia artikkeleita, joissa puolustetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta elämäänsä ja sen pituuteen. Katumapäälle ei kukaan voi enää kuoltua tulla. Entä jos kuitenkin olisi päättänyt toisin.
Tänä aikana, jolloin taloudelliset haasteet ovat pinnalla, näen uhkakuvana, että armomurhaan päädytään taloudellisista syistä. Jos ei ole varaa hoitaa jotain vaikeaa sairautta tai vammaa, yhteiskunta voi säästää näin. Mikä on vaikeavammaisen oma tahto? Onko mielenterveyden haasteista kärsivä henkilö kykeneväinen päättämään asioistaan? Entä muistisairas ikääntynyt? Kenen tahtoa kuullaan?
Haluammeko todellakin Suomeen kyseisen mahdollisuuden? Eikö ammattietiikkakin lääkäreillä ja hoitajilla murene, rikoslaki mene uusiksi, jos eutanasia laillistetaan. Kenen omatunto kestää lopullisen piikin/ lääkkeen antamisen elämän ylläpitämisen sijasta? Omantunnonvapaus on häilyvä käsite sekin, Aletaanko erotella, kuka otetaan töihin sen perusteella, mitä suostuu tekemään.
Itse olin mukana tyttäreni saattohoidossa. Hän kuoli kotona. Kiitän edelleen laadukasta saattohoitoa, kotisairaalan rinkiä lääkäreineen, joka mahdollisti loppuvaiheessa mm. sedaationkin.
Viime viikolla vietettiin kansainvälistä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon viikkoa. Laadukas saattohoito tarvitsee riittävät resurssit ja osaamisen koko Suomessa. Keskitytään elämän ylläpitämiseen luomalla siihen mahdollisuudet.
Samaa aikaan eduskuntaan on kirjattu kansalaisaloite eutanasian eli armomurhan sallimisesta. Olen nähnyt lukuisia artikkeleita, joissa puolustetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta elämäänsä ja sen pituuteen. Katumapäälle ei kukaan voi enää kuoltua tulla. Entä jos kuitenkin olisi päättänyt toisin.
Tänä aikana, jolloin taloudelliset haasteet ovat pinnalla, näen uhkakuvana, että armomurhaan päädytään taloudellisista syistä. Jos ei ole varaa hoitaa jotain vaikeaa sairautta tai vammaa, yhteiskunta voi säästää näin. Mikä on vaikeavammaisen oma tahto? Onko mielenterveyden haasteista kärsivä henkilö kykeneväinen päättämään asioistaan? Entä muistisairas ikääntynyt? Kenen tahtoa kuullaan?
Haluammeko todellakin Suomeen kyseisen mahdollisuuden? Eikö ammattietiikkakin lääkäreillä ja hoitajilla murene, rikoslaki mene uusiksi, jos eutanasia laillistetaan. Kenen omatunto kestää lopullisen piikin/ lääkkeen antamisen elämän ylläpitämisen sijasta? Omantunnonvapaus on häilyvä käsite sekin, Aletaanko erotella, kuka otetaan töihin sen perusteella, mitä suostuu tekemään.
Itse olin mukana tyttäreni saattohoidossa. Hän kuoli kotona. Kiitän edelleen laadukasta saattohoitoa, kotisairaalan rinkiä lääkäreineen, joka mahdollisti loppuvaiheessa mm. sedaationkin.
Viime viikolla vietettiin kansainvälistä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon viikkoa. Laadukas saattohoito tarvitsee riittävät resurssit ja osaamisen koko Suomessa. Keskitytään elämän ylläpitämiseen luomalla siihen mahdollisuudet.
Accordion title 1
This is a placeholder tab content. It is important to have the necessary information in the block, but at this stage, it is just a placeholder to help you visualise how the content is displayed. Feel free to edit this with your actual content.
Accordion title 2
This is a placeholder tab content. It is important to have the necessary information in the block, but at this stage, it is just a placeholder to help you visualise how the content is displayed. Feel free to edit this with your actual content.