Maaliskuun puolivälissä Ramadan kuukausi päättyi. Ramadan on islamin uskoon kuuluva ajanjakso, jonka näkyvin tapahtuma on kuukauden kestävä uskonnollinen paasto. Sain kuulla, että kyseisen ajanjakson päätyttyä Ramadanin päättymistä oli juhlittu mm. päiväkodissa Joensuussa. Samaan aikaan kaikki kristilliseen perinteisiin kuuluva riisutaan, tehdään tarkat selvitykset etukäteen, ettei vahingossakaan altistu tahtomattaan kristilliselle sanomalle. Vanhemmilta kysytään tarkkaan, onko lupa osallistua kyseiseen toimintaan. Toisella kädellä tuodaan joko luvalla tai luvatta muiden uskontojen uskonnollisia tapahtumia lasten arkeen jopa kertomatta vanhemmille niistä. Tiedostetaanko mitä todellisuudessa edes tehdään? Ovatko ohjeet ajan tasalla, onko ne ymmärretty oikein? Onko työntekijöillä riittävä tuntemus siitä, mikä on uskonnollista ja mikä ei? Annetaanko vanhemmille ja perheille todellinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, osallistuuko lapsi/ nuori esimerkiksi tämän ramadanin päätösjuhlan kaltaisiin tilaisuuksiin ja ohjelmiin?

Eri uskontojen hivuttautuminen yhteiskuntamme eri palveluihin on tehty huomaamatta. Jos erehdyt jotain sanomaan vastaan tai kyseenalaistamaan, saat rasistin leiman. Joka keväinen suvivirsi-keskustelu alkaa kuulostaa kornilta, kun samaan aikaan uskonnollisiksi tunnistetut tapahtumat kuten ramadanin juhliminen saavat yhä enemmän tilaa yhteiskunnassamme. Suvaitsevaisuus ja moninaisuuden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että unohdamme oman kristillisen perimämme. Ilman kristinuskoa ja kirkkoa ei suomen kieli ja kulttuurikaan olisi kehittynyt. Nyt tuntuu, että siitä on tehty paheellista. Elämme pääsiäisen aikaa, joka on kristikunnan suurin juhla. Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille. Nyt on aika herätä, mitä yhteiskunnassamme oikein tapahtuu.