Hyvinvointialueella, jolla työskentelen, päivitetään parhaillaan strategiaa.
Yksi kuluvan kauden strategian avainsana on ollut asiakaslähtöisyys. Kyseinen sana on vaikea. Määritelmänä pidetään esimerkiksi sitä, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi arvostavasti. Palvelupolku tulisi suunnitella asiakkaan, ei järjestelmän tarpeiden ympärille.

Vaikka kuinka selittää perustelut sosiaalipalvelujen asiakkaalle lakien pohjalta, asiakas voi kokea, ettei häntä palveltu asiakaslähtöisesti, koska hän ei saanut sitä palvelua, mitä halusi ja haki. Asiakas voi kokea, ettei häntä kuunneltu, eikä sen vuoksi myöskään kohdeltu arvostavasti.

Terveyspalveluissa asia on useimmiten selkeämpi. Potilaalla on sairaus, johon joko lääkäri, sairaanhoitaja tai muu ammattilainen antaa lääkettä tai muuta hoitoa ja asia ratkeaa. Silti väitän, että tälläkin hetkellä säästöpaineessa myös sosiaalipalvelujen ammattilaiset kuten sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat tekevät työnsä asiakaslähtöisesti.

Itselleni harvoin tulee positiivista palautetta, vaikka samalla tavoin kohtelen jokaista. Eräs tapaaminen on jäänyt mieleeni: ”Vaikka kuinka oli vaikea asia, kyseinen perhe koki, että olin selvittänyt asian heille ymmärrettävästi ja ottanut heidät huomioon”. Silti vuorovaikutuksella ja kommunikoilla on iso merkitys. Lähtökohtana on erilainen näkökulma, joka itsessään jo asettaa osapuolet vastakkain, vaikka molemmat haluaisivat varmasti parhaan lopputuloksen.

Tämä vaikuttaa mielestäni myös sosiaalihuollon ammattilaisten jaksamiseen, työhyvinvointiin, johtamisen tärkeyteen ja myös alalla ja alueella pitovoimaan. Sillä, miten ammattilaisia arjessa nänissä asioissa tuetaan, on iso merkitys, joka välittyy myös asiakastapaamisiin. Yksittäiset työntekijät ovat vaan usein negatiivisen palautteen kohteena, vaikka itsessään tekevät vaan tehtävänsä mukaista työtä eri ohjeita ja asetuksia noudattaen.