Lapsen hymy on paras palkka
- Tietoja
- Julkaistu: 14.02.2015 17:06
- Kirjoittanut Maija
Omaishoitajat ja läheiset liitto ry haastaa eduskuntavaaliehdokkaat tutustumaan omaishoitajien perheisiin. Otin innolla haasteen vastaan. Kotikonnuiltani Liperistä löytyi haasteeseen osaltaan mukaan lähtenyt perhe. Heti ovella minua tervehdittiin lämpimästi ja kutsuttiin peremmälle Marikan huoneeseen. Marika oli reilu 2,5 vuotias, kun vastaantulevan auton kuljettaja nukahti rattiin, tyttö sai voimakkaan iskun päähänsä ja sai vaikean aivovamman, joka on johtanut vuosien varrella erilaisiin liitännäissairauksiin. Nyt Marika Kinnunen on 14-vuotias. Marikan äiti Kirsi Leskelä jätti omat urahaaveet ja ryhtyi omaishoitajaksi. Elämän arvot menivät uusiksi. Keskusteltuani parituntisen heidän kanssaan esille tuli mitä haasteita, puheluita ja selvittelyjä matkan varrella. Koko tilanne oli todella koskettava. Päällimmäisenä äidin puheista jäi mieleeni kiitollisuus siitä, että Marika on vielä hengissä. Se, miten paljon enemmän yhteiskunnan rattaita vastaan taisteleminen on heidän elämästään sekä aikaa että voimia vienyt kuin mitä itse 24/7 omaishoitajan työ, on käsittämätöntä. Yhden päätöksen tultua toinen ratas on tehnyt kumoavan päätöksen ja työ alkaa alusta.
Marikan huone oli käytännössä laitoshoidon tasoinen apuvälineineen ja erikoislaitteineen. Äiti on opetellut kantapään kautta käyttämään hoitovälineitä. Marikalla on oma avustaja, joka helpottaa äidin roolia 38,25 h/vk. Marika on kaikissa toimissaan täysin riippuvainen toisista ihmisistä. Ei riitä, että äiti osaa syöttää, kantaa ja huolehtia lapsen hygieniasta; myös lääkkeet, apuvälineet, koulu, terapiat, keskustelut viranomaisten kanssa, lääkärikäynnit ympäri Suomea, ym., etenkin erilaisten hakemuksien ja tukien kanssa taistelu ovat tulleet siinä sivussa. Ihailen Marikan äidin kuten muidenkin omaishoitajien uhrautuvuutta, periksi antamattomuutta ja taistelutahtoa. Onko oikein että kaikkien asioiden takia pitää taistella niin kauan kuin mahdollista ennen kuin sen saa? Voisiko joitakin asioita jo etukäteen ennakoida? Kustannukset kertaantuvat huikeita määriä, kun esimerkiksi Marika siirrettäisiin yhtäkkiä laitokseen. Omaishoitajan korvaus on minimaalinen työpanokseen nähden. Omaishoitajia voidaan kutsua yksityisyrittäjiksi, ainoa vaan ettei korvaus nouse, vaikka työtä tekee koko ajan. Marikan äiti kuvaa parhaaksi palkaksensa Marikan hymyä. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Omaishoitajat ansaitsevat ja tarvitsevat tukiverkoston itselleen jaksaakseen ilman työohjausta, säännöllisiä lepohetkiä ja omaa aikaa. Valitettavasti apua ei tule, jos ei jaksa sitä vuodesta toiseen vaatia. Omaishoitajien arvostusta on nostettava ja tukijärjestelmä yhtenäistettävä. Oletko sinä valmis omaishoitajaksi? SE, jos mikä on todellinen arvovalinta.