Lukiessani Karjalaisen tekemää juttua nuorten aikuisten lapsiaikeista, jäin pohtimaan monia asioita. Yhteiskunnan muuttuessa olemme siirtyneet enemmän itsekeskeiseen elämään. Tavoittelemme usein omia unelmia, koulutusta, ammattia, asuntoa. Usein näihin kuvioihin ei perheellistyminen sovi. Voidaan ajatella, ettei voi lähteä matkalle yks kaks, ei voi tehdä spontaanisti asioita jne, jos olisikin pieni lapsi. Kun perheen perustamisen ikä yhä nousee, tulee vastaan asioita, ettei kaikki välttämättä olekaan niin itsestään selvää ja riskitkin lisääntyvät. Haaveet lapsista saattavat sen vuoksi kaatua.

Itse olen kasvanut suurperheen lapsena, halunnut ja saanutkin oman perheen nuorena. Itselläni ei ollut tuolloin vakityötä, asuimme vuokralla ja tilanne oli muutenkin monella tavalla epävakaa. Silti luotin tulevaan. Tiedän, ettei oma ajatusmaailmani kaikille sovi. Yhteiskuntana meidän on kuitenkin vakavasti mietittävä, voisimmeko tehdä jotain toisin, jotta ajatus lapsiystävällisyydestä leviäisi. Monissa kunnissa tehdään YK:n lapsiystävällisen kunnan saamiseksi ohjelmia ja toimenpiteitä esimerkiksi harrastemahdollisuuksien laajentamiseksi, haavoittuvien perheiden tukemiseksi.  

Koska syntyvyys Suomessa on alentunut huomattavasti, tulisi lapsi- ja perheystävällisyys laajentaa koskemaan muitakin kuin itse lapsia. Tarkoitan tässä esimerkiksi nuoria, heitä, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan. Lapsi ei ole este omille haaveille, kuten koulutukselle, uralle ja asunnolle. Lapsi voi olla myös mahdollisuus. Mielestäni lapsissa on tulevaisuus, kuten vanha sanonta sanoo. Ilman lapsia monissa kunnissamme, eikä maakunnassamme ei ole tulevaisuutta. Palvelut tulevat lakkaamaan väistämättä.  

Perhe itsessään on jokaiselle ihmisen ensimmäinen ja tärkein yhteisö, joka luo perustan hyvinvoinnille ja kasvattaa vastuuseen ja välittämiseen; aivan kuten Kristillisdemokraattien perhepoliittinen ohjelma toteaa. Nuorten perheiden tukeminen onkin keskiössä, kun pohdimme yhteiskuntamme tulevaisuutta. Tästä esimerkkinä niin KD:n ajama opintorahan lapsikorotus kuin kotihoidon tuen säilyttäminen. Vain rohkaisemalla, tukemalla ja ohjaamalla nuoria ja perheitä voimme yhdessä luoda lapsiystävällisen Suomen. Siihen tarvitaan meitä kaikkia, itse olen siihen valmis.