Merkitykselliset elämän loppuhetket

Tietoja: Julkaistu: 10.11.2019 20:31; Kirjoittanut Maija

Kirjoitin Sanomalehti karjalaiseen oheisen mielipidekirjoituksen.

Pyhäinpäivä lähestyy. Muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Tänä vuonna se muistelu on itselleni erityisen raskas. Tyttäremme kuoli vain 15- vuoden ikäisenä kesäkuussa syöpään. Elämän viimeiset hetket ovat erityisen tärkeitä. Tiedän, että Siun soten toimintaa on kritisoitu monella eri tavalla. Itselläni on kiitollinen olo siitä, miten lapsemme saattohoito toteutettiin. Vaikka aluksi huomasinkin sen, että lapsen saattohoito kotona ei ollut tuttua, tulimme kuulluksi, ymmärretyksi ja otetuksi todesta. Hoitotahdon merkitys korostui. Onneksi Milla ehti siihen itse vaikuttaa siihen, mitä tehtiin, milloin (esim. pesut) ja kuka teki. Palaveri kotiin lähdöstä pidettiin moniammatillisella tiimillä Millan vielä sairaalassa ollessa. Monenlaisia asioita oli otettava huomioon. Kipupumput, ruokaletkut, kipulaastarit, trakeostomiavälineet ym. muuttivat tytön huoneen sairaalahuoneeksi. Alkuaikana pärjäsimme päivisin suurimman osan aikaa keskenämme. Meillä oli koko ajan puhelimen päässä ensivaste, lasten tehon ja kotisairaalan väki. Viimeinen viikko oli sairaalatasoista saattohoitoa, joka sisälsi mm. sedaation ja vahvimmat kipulääkkeet, joita voi lapselle suonensisäisesti antaa. Oman perheemme huomioon ottaminen, meidän hyvinvoinnistamme huolehtiminen oli olennainen osa saattohoitoa. Itse äitinä en olisi halunnut hukata hetkeäkään viimeisistä päivistä ja mielipidettäni kuultiin, kun sain nukkua samassa huoneessa lattialla hoitajan valvoessa Millan unta.

Toivon, että saattohoitoprosessia edelleen kehitetään, eikä ihmistä jätetä kuulematta, oli hän vanha tai nuori. Jokaisella on yksilölliset tarpeet. Myös sen tosiasian tunnustaminen on tärkeää, että kaikista ei ole saattohoitohoitajiksi. Lapsen saattohoitaminen on itsessään harvinainen ja vaikea asia kaikille. Omaisena sen huomasin itse. Suru on itsessään todella kuluttavaa, eikä pelkoa ja epävarmuutta asioiden oikein tekemisestä pitäisi enää siinä vaiheessa joutua kokemaan. Riittävä koulutus takaa ammattilaisille pätevyyden, mutta jokainen tekee omalla persoonalla työtään.

Kiitän lämpimästi Siilaisen kotisairaalan tiimiä, lastentehon hoitajia, lääkäri Maria, Liperin kotihoidon meillä käynyttä tiimiä ja Kyssin huipputyyppejä, erityisesti loppuvaiheessa lääkäri Jounia. Raskas matkamme päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla. Kun olimme lähteneet saattamaan lastamme viimeiselle matkalle kotoa pois, kotisairaalan Selja ja Anniina laittoivat tyhjälle sängylle muistoksi tyynysydämen, te kaikki jäitte meidän sydämiimme mieleen. Kiitos.

Maija Silvennoinen, äiti