Vanhempilla oikeus valita lapsensa hoitaja

 

Tulevalla viikolla jatkuu Arkadianmäellä keskustelu siitä, voiko vanhemmat edelleen päättää pienen lapsensa hoitajan. Hallituksessa on valmisteltu lakiesitystä, jossa todetaan että kotihoidontuki tulisi jakaa vanhempien kesken eikä ulkopuolisia kuten isovanhempia voisi enää lapsenlikkana hyödyntää. Kristillisdemokraatit ovat ainoita lain vastustajia hallituksessa. Mikä ja kuka tästä hyötyy? Ei yksinkertaisesti kukaan. Naiset, miehet, äidit ja isät ovat nykyisin niin halutessaan joko olleet kotona hoitamassa lapsiaan tai menneet heti kun mahdollista töihin. Toiset haluavat töihin, toiset olla pienten kanssa kotona. Kun perheet ovat voineet valita kumpia vanhempi jää kotiin, usein se leveämmän leivän tienaaja on käynyt töissä ja toinen jäänyt hoitamaan lapsia. Miten käy maksukyvyn kun vuorot vaihtuisivat? Riittääkö maksukyky pienemmillä tuloilla asuntoon ym. juokseviin kuluihin? Entä onko kaikista lapsenhoitajiksi kotona? Missä on lapsenoikeus tässä asiassa? Tämäkö on yhteiskunnan tasa-arvoa, kun valtio määrittelee ruokapöydän ääressä ennen päätetyt asiat?

 


Myös haasteellisen työmarkkinatilanteen huomioon ottaen asia kuulostaa oudolta. Halutaanko lapset hoitoon ja vanhemmat kortistoon? Molemmat vaihtoehdot maksavat yhteiskunnalle suuria määriä. Alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen päiväkodissa maksaa yli 10 000 euroa vuodessa, kotihoidontuen perusosa 342,53 €/kk eli reilu 4000 euroa vuodessa. Perheessä on todennäköisesti toinenkin lapsi. Kerrannaissäästö kunnille on huomattavat. Pelkästään rahassa ajateltuna säästö on valtava. Mistä valtio ja kunnat ottavat rahat uusien päiväkotien rakentamiseen, kun yksinkertaisesti uusi esitys osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa? Kuka voi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma vanhempi tai isovanhempi? Yhteiskunnan säätelyllä on oltava rajansa.

 

Ehdokasesittelyt Huhmarissa, oma puheenvuoro

Ehdokkaat esittäytyivät Huhmarin vaalikoulutuksessa. Kuvassa oikealta: Milka Taivassalo, Jussi Mikkonen, Henry Määttä, Teuvo Koljonen, Sami Räsänen, Päivi Kähkönen, Markku Kujanpää, Björn Cederberg, Minä, Sari Essayah ja Sirpa Suikkanen.

Ehdokasesittely Huhmarissa

Läsnäolon merkitys

Joulu takana, uusi vuosi ja uusi elämä edessä lupauksineen. Mitä jäi joulusta käteen? Kaupallisuus kukoisti, jouluvalot välkkyivät, pukki kulki talosta toiseen ja lapset iloitsivat lahjoistaan. Monen ihmisen joulusta kuin mistä muustakin juhlasta tai ihan arjen tapahtumista unohtuu se tärkein: Läsnäolo. Kiire on kyllä joka paikkaan ja jokaisella, mutta milloin on aikaa pysähtyä? Olla hiljaa ja kuunnella mitä toisella on sanottava, istua, miettiä omia ajatuksia. Läsnäolon merkitys korostuu lapsienkin elämässä. Monet lapsetkin ovat koko ajan joka paikassa. On monia sitovia harrastuksia, jotka vievät kouluikäisen lapsen arjesta tavattoman paljon aikaa ja pysähtymiseen vain oleiluun ei jää yksinkertaisesti aikaa. Ei joko osata tai haluta pysähtyä, edes hetkeksi. Keskittyminen herpaantuu. Pelit vievät osaltaan mukanaan. En ole pelejä tuomitsemassa, niissä on monta hyvääkin asiaa, mutta jos niistä tulee yksin lapsenvahti ollaan jo kaukana todellisuudesta.

Elämä on suorituskeskeistä ja paremmuutta mitataan sillä, mitä tehokkaampia jo pienet lapset ovat. Aikataulutettu kalenteri aamusta iltaan vuorokaudesta toiseen vie mennessään. Aitoa, lähimmäistä kunnioittavaa läsnäoloa tarvitaan arjessa sekä työssä, kotona, harrastuksissa että missä tahansa. Liukuhihnalla tehty työ ei mahdollista aitoa välittämistä. Tämän joulun ajan paras lahja lapsille ja läheisille on ajan antaminen ja pysähtyminen. Vielä on päiviä jäljellä, käytä tilaisuus hyödyksesi. 

Talousoppia kotiin ja kouluun

 

Helsingin sanomien vieraskynä Päivi Hentusen (Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylijohtaja) ja Juha A. Pantzarin (Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja) kirjoituksessa 4.1.15 pohditaan Suomalaisten yli varojen elämistä. Kaupasta ostetaan enemmän kuin edes tarvitaan, maksetaan luotolla, eikä käsitystä tilillä olevista varoista ole lainkaan. Luottoja, nettitilauksia, määräaikaisia sopimuksia kasaantuu erilaisista viihde ym. paketeista useita. Pikavipillä otetut lainat kasvavat korkoa huomaamatta. Kuluttaminen on tullut kotisohvalle, eikä se vaadi kuin pari hiiren klikkausta. Entä sitten kun tulee maksun aika? Vastuu myös taloudelliseen vastuuseen kasvatuksesta kuuluu kodille. Koulutusjärjestelmässäkin on hyvä opettaa enemmän konkreettisesti rahan käyttöä. Perusprosenttilaskujen oppiminen tulee arvoon arvaamattomaan, kun kertaa pikavipin koron alkuperäiseen tuotteen hintaan. Usein valitettavasti kuulee lauseen; Tili tuli, tili meni.  Kenenkään niin valtion, kuntien kuin yksittäisten ihmisten velaksi eläminen ei pitkälle kanna. Hyvinvointiyhteiskuntamme kanto kapasiteetti horjuu. Jokaisen on osattava säästää siitä mistä pystyy, vähiten tärkeästä asiasta. Tarkkaa taloudenpitoa vaaditaan joka paikassa. Raha ei puussa kasva.

 

Liperin kunnan talousarviovaltuusto 8.12.14

Liperin kunnanvaltuusto kokoontui tänään hyvässä yhteisymmärryksessä luomaan tulevaisuuden visiota. Kattamatonta alijäämää on vielä, ja valtuustokauden tavoitteisiin pääsemiseen vielä matkaa. Hyvässä alussa ollaan. Kipeätkin päätökset koululakkauttamiseen ovat alkaneet pikku hiljaa näkyä myös taloudessa. Ennalta ehkäisevään työhön on panostettava ja siinä mallipilottina osaltaan vuoden alussa käynnistyvä perhekeskus toivottavasti näyttää mallia.
Siun sotea- luodaan, valtakunnan päätöksiä odotellaan. Valtionosuusuudistus vaikuttaa monessa kunnassa.
Uusi terveyskeskus tulee olemaan enemmän kuin odotettu, vaikka siitäkin voidaan monta mieltä olla missä sen fyysisesti olisi pitänyt sijaita. Demokratia on onneksemme olemassa.

Työllistämistoimenpiteet tuetusti tms voivat joko onnistua tai aiheuttaa kunnalle kalliit maksut. Onnistuneiden polutusten, riittävän ohjauksen ja tuen (myös mt- ja päihdepalvelujen osalta) merkitys korostuu entisestään.

Perussuomalaisten alulle panema ponsi (johon itsekin nimeni kirjoitin) haluaa lisätä omaishoidon tuen määrää Liperissä. Se tulee tarpeeseen, onhan kuntamme heikoilla jäillä tilastoista omaishoidon tuen käytössä.
Kiitos etenkin henkilökunnalle joka itseään säästelemättä on jaksanut päivästä toiseen pakertaa kuntamme hyväksi. Ei Liperi niin paha paikka ole asua, eihän?